Veli-Antti Savolaisen blogi, nettiradio ja 2BETus

3. ITSENÄISYYSTAISTELU

2020

10.03.2018 Sotesoppassa on kyse rahasta ja vallasta, lue todisteet:
10.03.2018 Presidentillistä asiaa
13.01.2018 Kevyt musiikki myyty pois
06.01.2018 Suomilaakson tarinoita:
15.12.2017 Kenelle tämä hyvä maa kuuluu,
01.12.2017 Kyllä, kyllä, kyllä - minun ehdoillani
13.10.2017 Jan Vapaavuori on väärässä
18.09.2017 ARVOT ALENNUSMYYNNISSÄ
27.08.2017 Suomikatsaus;
13.08.2017 PELASTA MAAILMA:
06.08.2017 Aika kuin Rooman imperiumin tuhon päivät?
12.07.2017 JUHLAVUOSI PUOLIVÄLISSÄ,
05.07.2017 Näkeekö Touko Aalto lähelle:
21.06.2017 Ei ole kliffaa...
12.06.2017 Muutosten haikea aika
27.05.2017 Suomen kasvukivut
21.05.2017 Itsepalvelun Suomi
06.05.2017 Suomen asema
22.04.2017 Kiinan presidentti kehtasi loukata
09.04.2017 Soten kauhukuva:
02.04.2017 Nämähän ovat tärkeät vaalit
25.03.2017 Palkat alas, palkat alennettava, ei palkkaa lainkaan...
19.03.2017 Linjanmuutoksia tapahtumassa,
12.03.2017 Lasten äänioikeusasia
04.03.2017 Mediakatsaus
28.02.2017 Puolitoista ikäluokkaa kadoksissa
18.02.2017 Teatteriarvostelu
11.02.2017 Jussi Halla-ahosta oikeusministeri,
05.02.2017 Tuomiovaltalehdistö
28.01.2017 Kovien miesten aika alkaa
20.01.2017 Kolmas itsenäisyystaistelu alkaa
13.01.2017 10 vuotta tätä kolumnia
02.01.2017 Trumpin hallituksen esittely
17.12.2016 Kaksi kirjaa
10.12.2016 Mediadebattia
04.12.2016 Joko alkaa itku...
28.11.2016 Kun katsoo Amerikkaan ei näe Eurooppaan
19.11.2016 EXTRA. Ronaldista tulee Donald -
12.11.2016 Kehnoja ehdokkaita
05.11.2016 Kotikunta menee ihan uusiksi -maakunta mitättömäksi
30.10.2016 Valoa kansalle 15 miljardilla Kankkulan kaivoon
24.10.2016 Miksi Nordea menetti luottamuksensa?
15.10.2016 Oy Suomi Ab on syntynyt
08.10.2016 Onko pikavirkakierto ok vai mädännäisyyttä?
04.10.2016 Epäonnistunut vientiteatteri
24.09.2016 Ministerikierrätys alkaa
17.09.2016 Kansakunnan suurin likalammikko
10.09.2016 Näin meitä hölpäytettiin tällä viikolla
03.09.2016 Poliitinen syksy
29.08.2016 Timo Soinilla kohtalon hetki huhtikuun 9. päivä
20.08.2016 Teatteri Orpo:
15.08.2016 Uhkakuvia 3: Heikot pankit
06.08.2016 Uhkakuvia 2. Vihan voima:
27.07.2016 Uhkakuvia 1. Olemmeko matkalla kylmään vai suursotaan?
20.07.2016 Työpuhetta Porissa
14.07.2016 Vastuuta pakoon
06.07.2016 Kun Euroopan Unioni repesi...
29.06.2016 Skandaalille kultamitali
22.06.2016 Yksityistämisen tuloksia nautitaan lompakolla
18.06.2016 Orpo ja Andersson Turuust´
11.06.2016 Kilpailukyky sovittiin - mistä se saataisiin
04.06.2016 Oikeistosta taas oikeisto?
28.05.2016 Kotikunnan kova kohtalo
22.05.2016 Porvariston hillitsemätön meno päällä
14.05.2016 Puoluejohtajat uusitaan
10.05.2016 Juha Sipilä pani tuulemaan. Nyt se vihdoin syntyy:
30.04.2016 Kaksi kaksintaistelua vallan huipulla
23.04.2016 Ideologinen taistelu kiihtyy,
16.04.2016 Saako Wahlroos lähteä?
09.04.2016 Saamaton Suomi ajaa väärään suuntaan, lähteekö Stubb?
02.04.2016 Oi aikoja, voi tapoja
19.03.2016 Erkki Liikanen helikopteriin heittämään rahaa!
12.03.2016 Yhteiskuntasopimus ja eurooppayhteiskunta
07.03.2016 Pitääkö Yleisradiokin panna lihoiksi?
27.02.2016 Ulko ja turvallisuuspoliittinen uusi kuva
20.02.2016 Arjalaista perhepolitiikkaa 2016 Suomessa
13.02.2016 Valtion yhtiöiden myynti on ollut sarja erehdyksiä
06.02.2016 Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen
30.01.2016 Suomen tarina
25.01.2016 Onko meillä väärä esityslista, agenda?
17.01.2016 Nyt ovat jo natsitkin kadulla
09.01.2016 HYVIÄ UUTISIA 2. SUOMI
30.12.2015 HYVIÄ UUTISIA 1. MAAILMA: enemmän hyvää kuin koskaan historiassa...
20.12.2015 Suomen kooma jatkuu
13.12.2015 Tähän on tultu:
05.12.2015 Te onnettomat tunarit -
28.11.2015 Iskut Eurooppaan herättävät pelon
22.11.2015 Kriisistä toiseen uiva Eurooppa
14.11.2015 Soteen vai syteen
07.11.2015 Kulttuuri on vuorovaikutusta eikä käpertymistä
31.10.2015 Sinulle tärkeimmät asiat ovat vaakakupissa nyt
25.10.2015 Tiedän jo mihin Sipilän hallitus kaatuu
18.10.2015 Keskustan ja persujen parempi mahdollisuus
11.10.2015 Maailman velka lisääntyi 1000 Suomen budjettia 7 laihan vuoden aikana
04.10.2015 Kuinka pitkälle annamme hulluuteme jatkua?
26.09.2015 Juha Sipilä, Riku Aalto, Matti Alahuhta, kuka johtaa kierrosta?
19.09.2015 PAKOLAISIA JA LAKKOJA: väärin sammutettu – pitääkö palata vitkuiluun?
12.09.2015 Media ja nettiraivo: mikä meitä riivaa ?
05.09.2015 Kansainvaellusten alkuako todistamme?
29.08.2015 Uskallammeko tarttua hetkeen, ja aloittaa uutta vai...
Tätä sivua on katsottu 7797 kertaa
Pitääkö Yleisradiokin panna lihoiksi?


Koska muut eivät menesty


Parlamentaarinen työryhmä istuu kokoomuksen Arto Satosen johdolla pohtimassa Yleisradion tehtävää, asemaa ja rahoitusta kaksi vuotta sen jälkeen kun parlamentti yksimielisesti päätti Yleisradion tehtävistä, asemasta ja rahoituksesta.

Eduskunta halusi vasta turvata ”Yleveron” avulla kansallisen viestintälaitoksen riippumattoman aseman ja resurssit riippumatta siitä mikä poliittinen tuuli maassa puhaltaa. Edellisen eduskunnan mielestä uusi rahoitusmalli takaisi Yleisradion toiminnan jatkuvuuden mediamaailman myllerryksessä.
Hallitusneuvotteluissa hallituspuolueet katsoivat kuitenkin hallituksen haluavan puuttua eduskunnan Yleisradion asemaan, rahoitukseen ja tehtäviin.
Näin kävi pitkän kampanjan jälkeen.

Epäpyhä allianssi
Kampanjan päälinja on ”vapaarahoitteisen” median, se on Helsingin Sanomia julkaisevan Sanomien hyökkäys, johon alan liitot menivät mukaan. Nämä väittivät Yleisradion pyrkivän hegemoniseen, johtavaan markkina-asemaan. Kaupallinen media pyrkii Ylen tehtävien rajaamiseen ja rahoituksen supistamiseen markkinaperustein. Samalla se pyytää itselleen lisää veroetua ja tukiaisia.
Kampanjaan liittyi perussuomalaisten epäluulo YLE:n ”monikulttuurista” sisältöä ja punavihreitä toimittajia, Ylen ”suvakkeja” kohtaan sekä paljon uutta valtaa saaneiden Libera-ajatushautomon takana olevien kokoomus-keskustavoimien ”markkinavapauden” oppi. 



Anne Berner.

Pitää huomata, että Libera, jonka puheenjohtajana on ollut pitkään Juha Sipilän valitsema liikenneministeri Anne Berner, esitti että ”täytyy pystyä keskustelemaan sellaisesta vaihtoehdosta, jossa Yleisradiota ei olisi.” Sama ajatuspaja markkinaistaisi myös rahapeliyhtiöt ja ay-liikkeen.
Ideologiset syyt yhtyivät pyrkimykseksi ”tarkastella” hallituksen aloittamin toimin eduskunnan Yleisradiota.
Parlamentaarisen tarkasteluryhmän sisällä on jo esitetty kokoomuksen taholta YLE:n pilkkomista ja yksityistämistä.

Julkisuuteen on synnytetty median tahoilta kuva, että Yle on alkanut kylpeä rahassa ja sen tulisi kärsiä kuten muidenkin. Nämä Yle-veron tuotot ohjataan televisio- ja radiorahastoon rahastoon; vuonna 2014 noin 508 miljoonaa euroa, kun Ylen liikevaihto vuonna 2014 oli 473 miljoonaa euroa. TV-lupamaksun viimeisenä vuonna 2012 Ylen liikevaihto oli 423 miljoonaa euroa. Suurin osa rahoista kului 2013 sisältöjen ja palveluiden tuottamiseen: tv-ohjelmiin kului 207 miljoonaa euroa, radio-ohjelmiin 73 miljoonaa sekä internet- ja mobiilisisältöihin 29 miljoonaa euroa. Nettipanostus on noussut jo 48 miljoonaan euroon. Tämä ei käy kilpailijoille.

Sanoma Media Finland Oy: esitti 14.9.2015 eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle, että ”Yleisradion tulisi keskittyä ensisijaisesti sellaisten erityisyleisöjen palvelemiseen, joille kaupallisin perustein ei ole tarjolla sisältöjä. ”

Sanoma esitti, että valiokunta lausuisi seuraavaa: ”Yleisradion toiminnan vaikutuksia mediamarkkinaan ja moniarvoisen viestinnän toteutumiseen tulee arvioida sekä päättää toimenpiteistä mahdollisten haittavaikutusten estämiseksi.”

Jatkuva taistelu
Yleisradio täyttää tänä vuonna 90-vuotta.
Sen historia on täynnä valtiollista sekaantumista ja kilpailua kansan suosiosta liikevoittohakuisen median kanssa.

Ylen perustajia olivat 1926 kansalliset insituutiot armeijasta postiin, mutta sen kieltolain poistamista kannattanut linja johti siihen, että kieltolakilaiset ”kansallistivat” Ylen valtiolliseksi yhtiöksi 1934.
Hella Wuolijoen punakauden jälkeen tehtiin seuraava puhdistus. Seurauksena 1950-luvulla Yle putosi harmittomuuteen aina Eino S. Revon radikaalijournalismin aikaan saakka. Sitten vasemmistososialidemokraatti Erkki Raatikainen ”normalisoi” sen. Sitten Reino Paasilinnan vei sen katsojakilpaan mainostelevisioiden kanssa.

Tissikilpailusta on luovuttu Ylessä, mutta kaupallinen media ei siedä, että tasoaan parantanut Yle menestyy. Se vaatii, että Yle ei toimisi sähköisenä mediana sähköisessä verkossa, vaan se pitäisi jättää markkinavapauden nimissä printtimedialle.

Tämä kisa on jatkunut pitkään, huomata kannattaa kuka se tulikaan kenenkin reviirille.
1980-luvulla alkoi kiihtyvä taistelu Ylen ja kaupallisen median välillä. Suuren taistelun jälkeen MTV sai omat uutiset 1983, heti perään syntyivät yksityiset paikallisradiot nekin Ylen monopolin tontille.
Siihen aikaan lehdistöä tuettiin avokätisesti valtion kassasta. Parhaimmillaan lehdistötuen arvo on Suomessa ollut noin 160–170 miljoonaa euroa.
Nyt tukiaisia on enää 5-6 miljoonaa ellei arvonlisäveroetua lasketa.
Suomen suurin mediatalo Sanoma osti maakunta- ja kaupunkilehtiä ja radioita siinä määrin, että sitä syytettiin hegemoniapyrkimyksistä ylivoimaisilla resursseilla.

Seurasi MTV:n myynti Alma-medialle. Nelosen tv-kanavan ostanut Sanoma ja Alma-MTV näyttivät astuvan Ylen yli 1990-luvulla, vaikka tosiasiassa lehdistö saavutti historiallisen levikkipiikkinsä jo 1990-91 ennen pysyvää alamäkeä.

Netti muutti kaiken
Internetin synty muutti peliasetelman. Olennaista oli mitä sisällölle tapahtuisi nettijakelussa: tätä ennen ratkaisevaa oli ollut itse mediaväline; lehti, kirja, kasetti, radiokanava, tv-ohjelma, nyt verkossa pitää olla idea: sisältö, palvelu, yhteisö, jolle pitää hakea optimaalinen jakelumalli. Se on yhdistelmä eri mediamuotoja, kokonaan uusi sisältömalli, jonka käyttäjät eivät toimi vanhan median jakosäännöillä vaan ovat itse myös osapuoli jopa sisällön tai palvelun tuottajana ja uusina yhteisöinä.
Vanhassa printtimediassa tätä monimediallisuuden uutta ilmaisutapaa tai yhtäaikaista monikanavajakelua ei ymmärretä vieläkään, se erottelee kunkin vanhan välineen eri esityksiksi eikä kykene moni-ilmemediaan.

Lehdistö, erityisesti Sanoma Oy, vähätteli nettiä ja viivytteli 15 vuotta menoaan nettiliiketoimintaan, poikkeuksena iltapäivälehdet, jotka älysivät siirtyä nettiin jo vuonna 1993-94.
Yleisradio kouluttautui uuteen nettiaikaan hyvien asiantuntijoiden avulla jo 1998 lähtien. ”Television digitalisointi” auttoi Yleä ja hyödytti kaupallista mediaa: MTV3 ja Nelonen vapautettiin 2002 alkaen noin 50 miljoonan euron toimilupamaksuista Ylelle.

Niillä oli kuitenkin väärä teknologia-analyysi. Kaupallisten kanavien määrä kasvoi kuitenkin niin että nykyisin kaupallinen media tuottaa Suomessa 10 vapaasti katsottavaa televisiokanavaa, 10 radiokanavaa ja yli 50 paikallista radiokanavaa.

Ulkomaan seikkailut
Sitten kaupallinen media alkoi mennä ulkomaille. Alma meni Baltiaan ja myi MTV:n Ruotsiin Bonnierille. Sanomien nelosteeveen osto, paikallisradioiden ohjelmien formatointi ja myyminen ulkomaille sekä Sanomien laajeneminen agressiivsesti Eurooppaan ja Venäjälle, ja Ylen jakeluverkon Digitan myyminen Ranskaan olivat ajan henkeä kaupallisella puolella. Sanomien osalta ulkomaat olivat osin vikatikki. Sanoma on toiminut 20 maassa, mutta on joutunut myymään ulkomaisia liiketoimintojaan.
Lehdistö huomasi internetin merkityksen vasta Jaakko Rauramon poistuttua Sanomista eläkkeelle. Maksumuurit sisällölle tulivat eli sanomalehdet siirtyivät kaupallisesti nettiin vasta 2007 lähtien. Se tapahtui liian myöhään ja kriisin niittasi pääyhtiössä väärä markkina-arvio ja siirtyminen hyvin osatusta asiasta huonoon viihteeseen.
Sanomien luopuminen laatu- ja uutistelevisiosta oli sen oma päätös.
MTV myi Radio Novan Saksaan 2015.

Graafisen alan liikevaihto tippui vuonna 2013 alimmilleen tämän vuosituhannen puolella. Levikkikadon vuoksi 2004–2013 sanomalehtien jakelumäärät romahtivat 21 prosenttia ja aikakauslehtien 23 prosenttia. Jakeluhinnat nousivat. Markkinointiviestinnän määrä oli Suomessa vuonna 2012 yhteensä 3,38 miljardia euroa, verkkomainonnan osuus siitä oli 240 miljoonaa euroa.
Google ja Facebook valtasivat puolet verkkomainosmarkkinoilta, jo 100 miljoonaa euroa 286:sta miljoonasta eurosta 2014.
Tilattavien lehtien arvonlisävero 9 >10 prosenttia iski tilattaviin lehtiin.

Uudet nettikuninkaat; iltapäivälehdet
Iltapäivälehdet nousivat nettilevikin kärkeen parin miljoonan viikkokävijän osuudella kumpikin. Iltapäivälehtien sivustot keräsivät jo 56 prosenttia kaikista käynneistä uutissivustoilla. Sitten tulee YLE, MTV ja Hesari. Välineellinen mediamuutos on ollut raju joka on muuttanut asemia entisestään, menestyjiäkin vakavassa sarjassa on ollut kuten Sanomien Talousanomat.

Älypuhelin; kamerat, lähetin ja vastaanotto yhdistyivät Iphonessa ja tabletissa, suosikkimediaksi tuli sosiaalinen media ja netti-tv You Tube. Tubettajat ja ohjelmantekijät synnyttävät Suomessakin jo lasten ja nuorten satojen tuhansien jättiyleisöjä ja -fandomeja lukuisille nuorille tubetv-staroille, joista me kävyt emme ole kuulletkaan.
Mediakuluttajalla on kamera ja mikrofoni aina taskussa, sovelluksena Periscope maailmankanava jakelutienä omalle globaalille suoralle lähetykselle.
Jo yli 70 prosentilla suomalaisista on käytössään oma lähetyksen valtatie;
mobiililaajakaista.
Teknisesti kaikki maailman mediasisältö on kenen tahansa saatavilla.


Kansallinen etu
  • Pitäisikö nyt siis ajaa kansallinen Yleisradio alas?
  • Missä suomalaiset tulevaisuudessa kohtaavat toisensa ja rakentavat käsitystä maastaan ja maailmasta?
  • Antaako valtion vahvasti tukeman kaupallisen median pääosin itseaiheutettu, virheratkaisuja täynnä ollut lähihistoria syyn olettaa, että Ylen pilkkominen tai muuttaminen lähettämään vain hätäviestejä olisi kansallinen etu - juuri kun syyttely ja harhautushulluus ja mitävittua-journalismi valtaa alaa?
Mitä tehdä?
Joukkoviestinnän yhteiskunnallinen tehtävä on informoida kansalaisia, jotta he tietävät maailman menosta arjessaan. Tehtävä tiivistyy neljään peruskiveen: demokratia, sananvapaus, kansansivistys ja moniarvoisuus.
Kansalaiset maksavat Ylestä veroa, siksi ”kaikkien” on saatava Yleltä jotakin. Se edellyttää sisältöjen tekemistä yhä pienemmille ryhmille, mutta ei voi tarkoittaa vain sitä kuten lehdistö vaatii.

Kaupallinen, valtiolta tuki- ja veroetuja saava tilauspohjainen laatumedia saakoon edelleen irtonumeroina myytäviä lehtiä alemman verokannan ja toki kaikki digisisältö kannattaisi kansallisen edun nimissä siirtää nolla-alviin.
Yle jakakoon kansalaisten maksaman sisältönsä kansalaisten, koulujen, kirjastojen ja pientuottajien vapaaseen käyttöön - kuten on luvannut. Sen kannattaisi antaa omassa verkossaan tukea ja tilaa kansalais-, yhteisö- ja pientuottajatoimijoille etelän median ja metropolien ulkopuoleltakin.
Olen samaa mieltä kuin Anssi Vanjoen työryhmä, että Yle voisi ostaa enemmän ulkopuolelta, mutta ostoja pitää kasvattaa maltillisemmin mitä puolueellinen työryhmä esitti - ei tämä pelleilyä pakko-ostoilla kuitenkaan saa olla.

Hallituksen pitää pysyä erossa Yleisradiosta.

Kansalaisten on syytä ymmärtää, että Ylen kilpailijoiden, uusliberaalien ja persujen kampanja ei ole katsojan eduksi vaan maksuteevee pyrkimys.

Yleä pitää kehittää verkossa ja juuri siellä, koska sen varaan jää tärkeä kansallisviestintä jos printtimedian aivokuolema ja ideapula edelleen vain jatkuu.

Yksi tosiasiahan lähihistoriasta löytyy: vanha media ei osaa sähköistä eikä verkkoliiketoimintakenttää. Se viihteellistää, pätkittää, pinnallistaa, markkinaistaa ja seuraa muita kun pitäisi asiallistaa, lisätä laatutietoa, syvyyttä, osallistamista, yhteisöllistämistä ja johtaa kehitystä.

Lehdistöllä pitäisi olla muukin strategia kuin itkeä kovaa kohtaloa, vaatia markkinaoikeutta ja etuja ja helpotuksia valtiolta samaan aikaan. Joku huomaa varmaan pian epäloogisuuden joka tämän takana on.
Kaius Niemi, HS:n päätoimittaja kirjoitti vuosi sitten näin. Jos Yle noudattaa strategiaansa, se tavoittelee paljon nykyistä suurempaa digitaalista yleisöä. Tämä vaikeuttaa muiden medioiden uusiutumiskykyä.”
Vanhalle sanomalehti Uuden Suomen päätoimittajalle tulee mieleen, että noinko pulskiksi pojiksi Sanomissa monopolissa opittiin, että uusiutumiskykykin menee jos kilpailija nostaa päätään. Sitä paitsi puhe Yleisradion ylivoimaisesta resurssista on stiiknafuuliaa. Sanomalla oli yli 7500 työntekijää 2014 ja Helsingin Sanomien liikevaihto oli suurempi kuin Ylen.

Yle selviää vain yhdellä tavoin, olemalla laadussa ja erityispalvelussa paras – vaikka se kilpailijaa kuinka kiukuttaa.

Yle puhuu uudesta journalismistaan jo. ”Kriittisen journalismin täydentäjäksi Ylellä nousee yhä vahvemmin ratkaisukeskeinen journalismi, jossa ei tyydytä kuvailemaan ongelmia ja haasteita, vaan etsitään niihin myös mahdollisia ratkaisumalleja.”
Siinä on suuri houkutus, riskinä pöhötaudin omahyväinen isoääni, besserwisserismin sudenkuoppa, joka jo joskus näkyy. Ryhdytään poliitikoiksi ja mestareiksi, astutaan vallan vahtikoiran kopista osaksi valtaa. HS esittää myös ”ratkaisuja” soteen ja vaikkapa kaavoitukseen.
Se ei ole uutta, vaan liian vanhaa journalismia.




3 kommenttia
pikakommentti
kommentoi
Näytä: sisältö
4 vuotta sitten Pää tullut vetävän kätenn
4 vuotta sitten Pitääkö Yleisradiokin panna lihoiksi?
4 vuotta sitten moi


» Kirjaudu

Tervetuloa!





ekirja


Kansalaismedia


Facebooksivut

Yli 3,2 miljoonaa sivulatausta.tässä blogissa 2007-2016. Kiitos.

Uusi blogi: www.kansalaismedia.com 3.6.2017 lähtien, 
 mediatöitäni. myös radiossa, televisiossa ja lehdissä.
Uusi tietokirjoja.

.



Mikä on kolmas itsenäisyystaistelu?
Kuuntele ole hyvä.


Saatesanat kuuntele ole hyvä.

Bloggarin esittely:


Veli-Antti Savolainen, tietokirjailija ja lehtimies, on toiminut pitkään mediassa, politiikassa, yrittäjänä ja kirjailijana. Hän kirjoittaa lukuisiin lehtiin; Suomen Urheilulehteen, Tuulilasiin ja palstalleen Hämeenlinnan kaupunkiuutisiin sekä bloggaa.

Savolainen on ollut päätoimittajana mm. Uudessa Suomessa, Iltalehdessä, Apu-lehdessä, Pääkaupunki-, Metropoli-, Aviisi- ja Polttopiste- lehdissä sekä toimituspäällikkönä mm Kauppalehdessä.

Hän on tuottanut satoja tv- ja radio-ohjelmia ja istunut monien yritysten hallituksissa. Savolaisen kirjoja on painettu yli 300 000 kappaletta.
Hän oli Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 1973-80.
Savolainen toimi vetäjänä Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaaren tietoyhteiskunta-työryhmässä 1999-2000. Hän on ollut valtioneuvoston asettaman Tietoyhteiskuntafoorumin ja sen työvaliokunnan jäsen lukuisia vuosia ja osallistunut monien komiteoiden työhön ja suurten kansallisten hankkeiden johtamiseen.
Savolainen on suosittu luennoitsija, hän on esiintynyt yli kymmenessä maassa. Hän työskenteli Afrikassa 2001-2006 asuen Namibiassa kolme vuotta.

Savolainen on naimissa ja hänellä on kolme lasta ja lastenlasta.



Veli-Antti Savolaisen kirjallista tuotantoa:



Suomen Strategia, holhousvaltiosta aloite- ja yrittäjävaltioon, 1992 Arthouse.
Kohtaamisyhteiskunta, 1996 Edita. 
Huomisen Aapinen, Primenet 1997.
Kisällin Aapinen tietoyhteiskuntaan, 1999 Primenet.
Harmaa Leijona, Senior Citizen at IS, 2001 Primenet Publications. 1999.
Espoon Aapinen Primenet 2000.
Lion Leap, an ABC to Namibian Information Society, Primenet Books / Namprint Windhoek 2003, 
Pipan mitta Pielisjokea, neljä tikkuria Kiihtelykseen. Telekarelian Oy:n tarina 2008. Innokit.
Elämän eväät. Track of life, a business history, 2009. HOT.
Joulupukin Muistelmat, perheen multimediakirja, Jaiser Corporation, 2011
Santas Memoirs, familybook. 2011. Jaiser Corporation.


Voit kommentoida juttuja; myös nimimerkillä!
Paina jutun  lopussa PIKAKOMMENTTI-näppäintä.


Blogi ilmestyi 2007-2016 nimellä "Valtakunta".
Blogin jutut ovat aikajärjestyksessä.
Vasemmassa palstassa on luettelo ja ylhäällä valikko eri vuosille 2006 lähtien.





Lisää tietoja »
» Ohjeet
» Nettiketti

blogin jutut ilmestyvät myös
hämeenlinnan KAUPUNKIuutiset-lehdessä
hämeenlinnassa, janakkalassa ja hattulassa.


Tänään on: 02.12.2020 Yhteensä 3449028 sivulatausta. Tee oma blogi » Copyright©HammerKit Oy 2008