Veli-Antti Savolaisen blogi, nettiradio ja 2BETus

3. ITSENÄISYYSTAISTELU

2020

10.03.2018 Sotesoppassa on kyse rahasta ja vallasta, lue todisteet:
10.03.2018 Presidentillistä asiaa
13.01.2018 Kevyt musiikki myyty pois
06.01.2018 Suomilaakson tarinoita:
15.12.2017 Kenelle tämä hyvä maa kuuluu,
01.12.2017 Kyllä, kyllä, kyllä - minun ehdoillani
13.10.2017 Jan Vapaavuori on väärässä
18.09.2017 ARVOT ALENNUSMYYNNISSÄ
27.08.2017 Suomikatsaus;
13.08.2017 PELASTA MAAILMA:
06.08.2017 Aika kuin Rooman imperiumin tuhon päivät?
12.07.2017 JUHLAVUOSI PUOLIVÄLISSÄ,
05.07.2017 Näkeekö Touko Aalto lähelle:
21.06.2017 Ei ole kliffaa...
12.06.2017 Muutosten haikea aika
27.05.2017 Suomen kasvukivut
21.05.2017 Itsepalvelun Suomi
06.05.2017 Suomen asema
22.04.2017 Kiinan presidentti kehtasi loukata
09.04.2017 Soten kauhukuva:
02.04.2017 Nämähän ovat tärkeät vaalit
25.03.2017 Palkat alas, palkat alennettava, ei palkkaa lainkaan...
19.03.2017 Linjanmuutoksia tapahtumassa,
12.03.2017 Lasten äänioikeusasia
04.03.2017 Mediakatsaus
28.02.2017 Puolitoista ikäluokkaa kadoksissa
18.02.2017 Teatteriarvostelu
11.02.2017 Jussi Halla-ahosta oikeusministeri,
05.02.2017 Tuomiovaltalehdistö
28.01.2017 Kovien miesten aika alkaa
20.01.2017 Kolmas itsenäisyystaistelu alkaa
13.01.2017 10 vuotta tätä kolumnia
02.01.2017 Trumpin hallituksen esittely
17.12.2016 Kaksi kirjaa
10.12.2016 Mediadebattia
04.12.2016 Joko alkaa itku...
28.11.2016 Kun katsoo Amerikkaan ei näe Eurooppaan
19.11.2016 EXTRA. Ronaldista tulee Donald -
12.11.2016 Kehnoja ehdokkaita
05.11.2016 Kotikunta menee ihan uusiksi -maakunta mitättömäksi
30.10.2016 Valoa kansalle 15 miljardilla Kankkulan kaivoon
24.10.2016 Miksi Nordea menetti luottamuksensa?
15.10.2016 Oy Suomi Ab on syntynyt
08.10.2016 Onko pikavirkakierto ok vai mädännäisyyttä?
04.10.2016 Epäonnistunut vientiteatteri
24.09.2016 Ministerikierrätys alkaa
17.09.2016 Kansakunnan suurin likalammikko
10.09.2016 Näin meitä hölpäytettiin tällä viikolla
03.09.2016 Poliitinen syksy
29.08.2016 Timo Soinilla kohtalon hetki huhtikuun 9. päivä
20.08.2016 Teatteri Orpo:
15.08.2016 Uhkakuvia 3: Heikot pankit
06.08.2016 Uhkakuvia 2. Vihan voima:
27.07.2016 Uhkakuvia 1. Olemmeko matkalla kylmään vai suursotaan?
20.07.2016 Työpuhetta Porissa
14.07.2016 Vastuuta pakoon
06.07.2016 Kun Euroopan Unioni repesi...
29.06.2016 Skandaalille kultamitali
22.06.2016 Yksityistämisen tuloksia nautitaan lompakolla
18.06.2016 Orpo ja Andersson Turuust´
11.06.2016 Kilpailukyky sovittiin - mistä se saataisiin
04.06.2016 Oikeistosta taas oikeisto?
28.05.2016 Kotikunnan kova kohtalo
22.05.2016 Porvariston hillitsemätön meno päällä
14.05.2016 Puoluejohtajat uusitaan
10.05.2016 Juha Sipilä pani tuulemaan. Nyt se vihdoin syntyy:
30.04.2016 Kaksi kaksintaistelua vallan huipulla
23.04.2016 Ideologinen taistelu kiihtyy,
16.04.2016 Saako Wahlroos lähteä?
09.04.2016 Saamaton Suomi ajaa väärään suuntaan, lähteekö Stubb?
02.04.2016 Oi aikoja, voi tapoja
19.03.2016 Erkki Liikanen helikopteriin heittämään rahaa!
12.03.2016 Yhteiskuntasopimus ja eurooppayhteiskunta
07.03.2016 Pitääkö Yleisradiokin panna lihoiksi?
27.02.2016 Ulko ja turvallisuuspoliittinen uusi kuva
20.02.2016 Arjalaista perhepolitiikkaa 2016 Suomessa
13.02.2016 Valtion yhtiöiden myynti on ollut sarja erehdyksiä
06.02.2016 Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen
30.01.2016 Suomen tarina
25.01.2016 Onko meillä väärä esityslista, agenda?
17.01.2016 Nyt ovat jo natsitkin kadulla
09.01.2016 HYVIÄ UUTISIA 2. SUOMI
30.12.2015 HYVIÄ UUTISIA 1. MAAILMA: enemmän hyvää kuin koskaan historiassa...
20.12.2015 Suomen kooma jatkuu
13.12.2015 Tähän on tultu:
05.12.2015 Te onnettomat tunarit -
28.11.2015 Iskut Eurooppaan herättävät pelon
22.11.2015 Kriisistä toiseen uiva Eurooppa
14.11.2015 Soteen vai syteen
07.11.2015 Kulttuuri on vuorovaikutusta eikä käpertymistä
31.10.2015 Sinulle tärkeimmät asiat ovat vaakakupissa nyt
25.10.2015 Tiedän jo mihin Sipilän hallitus kaatuu
18.10.2015 Keskustan ja persujen parempi mahdollisuus
11.10.2015 Maailman velka lisääntyi 1000 Suomen budjettia 7 laihan vuoden aikana
04.10.2015 Kuinka pitkälle annamme hulluuteme jatkua?
26.09.2015 Juha Sipilä, Riku Aalto, Matti Alahuhta, kuka johtaa kierrosta?
19.09.2015 PAKOLAISIA JA LAKKOJA: väärin sammutettu – pitääkö palata vitkuiluun?
12.09.2015 Media ja nettiraivo: mikä meitä riivaa ?
05.09.2015 Kansainvaellusten alkuako todistamme?
29.08.2015 Uskallammeko tarttua hetkeen, ja aloittaa uutta vai...
Tätä sivua on katsottu 5635 kertaa
Mediadebattia



Tässä ollaan

taas töpinöissä

Toimittajilla on mielenlaatu syttyä jokaisesta jutustaan kuin tulipalo: kuin ei mistään ennen, aina ja jokaisen jutun kohdalla. Se on aina tärkein ja paras kunnes seuraava on sitä. Ilman tätä innostusta ja paloa ei hyviä juttuja synny.

Me koemme myös tehtävämme jalona, olemme vallan vahtikoiria, jotka puolustavat yleisöä, kansalaisia vahtimalla päättäjiä ja ”valtaa”.


Moraalikristitty Pääministeri ei tunne näytelmän juonta ja
eläytyy loukattuna sankarina lausumaan vääriä repliikkejä.


Päätoimittajain ja pääministerien rooli
Vallan vahtiminen tapahtuu arvoasetelmista, jotka asettaa suurella pensselillä kunkin välineen julkaisija, mutta käytännössä sen tekee vastaava toimittaja, jolle laki määrää suuren vastuun ja vallan. Päätoimittajan tuolilla istuva henkilö joutuu linjaamaan mikä on tärkeää, sopivaa ja totta. Sisältövaltaa käyttää aina subjektiivisesti joku henkilö, mutta arvovalta on tuolin, jolla hän istuu – lain määrittämä institutionaalinen asema, jossa päätoimittaja joutuu aina lopulta yksin vastaamaan päätöksistään. Asema on ainoalaatuinen yhteiskunnassa.


Joskus päätoimittajat erehtyvät luulemaan, että se on Hän, joka on vallan lunastanut, henkilö ja tuoli menevät sekaisin. Moni oppii tämän vasta kun tuoli vedetään alta.
Toimittajat epäilevät kaikissa toimituksissa, että heidän pomonsa, vallankäyttäjänsä on nostanut itse itsensä, mutta kumartavat silti tuolin arvovallalle, koska se vahvistaa samalla heidän riippumattomuuttaan riippuvaisuuksista, joita monella on.

Toimituksissa ei siis päätoimittajan halutessa ole minkään vertaa demokratiaa, koska laki antaa päätoimittajalle vallan tehdä päätökset itse.

Päätoimittajan on alan eettisen käytännön vuoksi puolustettava alaisiaan järkkymättä ulkopuolista vaikuttamista vastaan aina – joskus myös silloin kuin nämä ovat jakaneet väärää tietoa, jota ei ole ajoissa havaittu.

Vallan vahtikoiran rooli
Usein töpinöissään oleva toimittaja juttukohtaisessa kiimassaan ei huomaa asian mittasuhteita oikein. Päätoimittaja puolestaan joutuu arvioimaan onko asia sen kohun arvoinen mitä sen toistamisesta yhä vaan seuraa.

Jokainen toimittaja kuitenkin tietää, että suuret paljastukset syntyvät seurannasta ja pysymisestä asian kimpussa kuin terrieri kaivamalla yhä vaan uusia näkökulmia esiin. Silloin syntyy ketjureaktio, joka johtaa usein päämäärään ja ”jahti” saavuttaa huipentumansa kun vallan vahtikoira saa ketun ulos päivän paisteeseen luolastaan. Lopullinen laukaus tulee prosessin aikana syntyneestä ”yleisestä mielipiteestä”, joka kasvettuaan kohuksi kaataa kenen tahansa kohteen dramaattisin seurauksin.

Koska kyse on usein kunniasta ja julkisesta arviosta henkilön motiiveihin, arvoihin ja etiikkaan ollaan herkällä alueella. Arvion kohteeksi joutuva kokee tulleensa väärin tulkituksi - ja arvion esittäjä loukkaantuu herkästi jos arvioitava kehtaa sanoa omasta puolestaan mitään median ja toimittajan oikeudesta asiassa.
Puhumattakaan, että kohde lausuu sanaakaan sisällöstä.

Peukuttavan yleisön rooli
Kuvaan kuuluu kansa, kansalaiset, ”yleisö”, jonka peukuttamista kaikki vallan pitäjät ja vallan vahtijat lopulta haluavat ohjata omaan suuntaansa - kuin roomalaisia Colosseumilla pari tuhatta vuotta sitten.

Kaikki osapuolet luulevat, että heillä on oikea erityissuhde yleisöön eikä vastapuoli tiedä mitä yleisö tuntee ja ajattelee. Heikko päätoimittaja vetäytyy omasta vallastaan yleisön taakse linjatessaan mukavuuttaan, ettei hänen mediansa yleisö Pihtiputaalla muka halua lukea tai katsoa, kuulla ikäviä asioita. Tosiasiassa tällöin kyse on kantin loppumisesta ja sidonnaisuuksista, joiden vuoksi ei haluta puuttua.
Vallanpitäjät puolestaan sanovat olevansa hyökkäyksen vain jatkuessa uhri, jolta mediakoirat yrittävät viedä yleisön tuen.

Kaikilla on tässä jokapäiväisessä tärkeässä karnevaalissa vuosisatoja kestäneen prosessin mukaiset roolit. Roolijako on periaatteessa hyvä, mutta usein roolit ja vuorosanat menevät sekaisin kun kaikki pyrkivät etunäyttämölle hakemaan aplodeja omalla suoritukselleen.
Koska kyse on oikeassa olemisesta, omasta kunniasta ja ylevistä sankarirooleista, tuolien eli institutionaalisten asemien sekoittumisesta liioitellusti omaan henkilöön, on kaikilla herkkä hipiä.
Siksi kaikista tulee lopulta mielensä pahoittajia, johon ei ole muuta lääkettä kuin ketun päätyminen luolan ovelle - tai uusi kohu joka peittää asian unholaan.

Katsomo ryntäsi lavalle
Roolitusta, jossa vanhana hyvänä aikana oli vain politiikan ja muun vallan käyttäjät ja heidän vahtikoiriensa osat, on alkanut sotkea tuo ”yleisö”, joka on tietoverkoissa päässyt lavalle kuoroon.
Kaikkien median ja politiikan tekijöiden tiedossa on aina ollut, että kansa kyllä tietää paremmin, 5,5 miljoonan asiantuntijan voimin, kuin muutama tuhat päättäjää, jotka se nostaa tai laskee ja muutama tuhat toimittajaa, jotka ammatikseen asioista lausuvat.
Nyt kaikista on tullut lausujia.

Journalismin pääsääntö on erottaa julkaisuvalta tuomiovallasta, joka kuuluu oikeuslaitokselle, välttää olemasta tuomari. Heidän kuuluu varoa sanomisiaan koska laki ei salli väärää tai kunniaan käyvää perätöntä puhetta.

Suurta somekansaa tämä ei sido. Se onkin yht´äkkiä osallinen suuressa kohtauksessa, nettituomari. Se sanoo mitä lystää eikä vihapuheissa ja haukkumisessa omaa minkään valtakunnan moraalia tai pidäkkeitä. ”Yleisölausuja” ei tunne julkiselämän käsikirjoitusta eikä edes juonta kovin hyvin se puhuu kuin liioiteltu lööppi.
Sekin sotkee kohunäytelmän vanhaa roolijakoa - ja on myös herkkähipiäinen primadonna. Sekin luulee, että se istuu isommalla tuolilla vaikka onkin vain pienten yksittäisten ihmisten joukko - kukin toki yhdellä äänellä.

Kaikkia roolihenkilöitä pyrkivät ohjamaan viestintästrategien ja konsulttien voimistuvat hovinarrit, jotka kulisseissa kuiskivat vuorosanoja ovelasti omasta hatustaan haluten hekin päärooliin, mutta näyttämön takana.

Seuraava kohu, olkaa hyvä – leipää ja sirkushuveja.



2 kommenttia
pikakommentti
kommentoi
Näytä: sisältö
3 vuotta sitten Aprikoikaamme syvyysaspektia
3 vuotta sitten Media vedättää, media vaikenee!?


» Kirjaudu

Tervetuloa!





ekirja


Kansalaismedia


Facebooksivut

Yli 3,2 miljoonaa sivulatausta.tässä blogissa 2007-2016. Kiitos.

Uusi blogi: www.kansalaismedia.com 3.6.2017 lähtien, 
 mediatöitäni. myös radiossa, televisiossa ja lehdissä.
Uusi tietokirjoja.

.



Mikä on kolmas itsenäisyystaistelu?
Kuuntele ole hyvä.


Saatesanat kuuntele ole hyvä.

Bloggarin esittely:


Veli-Antti Savolainen, tietokirjailija ja lehtimies, on toiminut pitkään mediassa, politiikassa, yrittäjänä ja kirjailijana. Hän kirjoittaa lukuisiin lehtiin; Suomen Urheilulehteen, Tuulilasiin ja palstalleen Hämeenlinnan kaupunkiuutisiin sekä bloggaa.

Savolainen on ollut päätoimittajana mm. Uudessa Suomessa, Iltalehdessä, Apu-lehdessä, Pääkaupunki-, Metropoli-, Aviisi- ja Polttopiste- lehdissä sekä toimituspäällikkönä mm Kauppalehdessä.

Hän on tuottanut satoja tv- ja radio-ohjelmia ja istunut monien yritysten hallituksissa. Savolaisen kirjoja on painettu yli 300 000 kappaletta.
Hän oli Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 1973-80.
Savolainen toimi vetäjänä Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaaren tietoyhteiskunta-työryhmässä 1999-2000. Hän on ollut valtioneuvoston asettaman Tietoyhteiskuntafoorumin ja sen työvaliokunnan jäsen lukuisia vuosia ja osallistunut monien komiteoiden työhön ja suurten kansallisten hankkeiden johtamiseen.
Savolainen on suosittu luennoitsija, hän on esiintynyt yli kymmenessä maassa. Hän työskenteli Afrikassa 2001-2006 asuen Namibiassa kolme vuotta.

Savolainen on naimissa ja hänellä on kolme lasta ja lastenlasta.



Veli-Antti Savolaisen kirjallista tuotantoa:



Suomen Strategia, holhousvaltiosta aloite- ja yrittäjävaltioon, 1992 Arthouse.
Kohtaamisyhteiskunta, 1996 Edita. 
Huomisen Aapinen, Primenet 1997.
Kisällin Aapinen tietoyhteiskuntaan, 1999 Primenet.
Harmaa Leijona, Senior Citizen at IS, 2001 Primenet Publications. 1999.
Espoon Aapinen Primenet 2000.
Lion Leap, an ABC to Namibian Information Society, Primenet Books / Namprint Windhoek 2003, 
Pipan mitta Pielisjokea, neljä tikkuria Kiihtelykseen. Telekarelian Oy:n tarina 2008. Innokit.
Elämän eväät. Track of life, a business history, 2009. HOT.
Joulupukin Muistelmat, perheen multimediakirja, Jaiser Corporation, 2011
Santas Memoirs, familybook. 2011. Jaiser Corporation.


Voit kommentoida juttuja; myös nimimerkillä!
Paina jutun  lopussa PIKAKOMMENTTI-näppäintä.


Blogi ilmestyi 2007-2016 nimellä "Valtakunta".
Blogin jutut ovat aikajärjestyksessä.
Vasemmassa palstassa on luettelo ja ylhäällä valikko eri vuosille 2006 lähtien.





Lisää tietoja »
» Ohjeet
» Nettiketti

blogin jutut ilmestyvät myös
hämeenlinnan KAUPUNKIuutiset-lehdessä
hämeenlinnassa, janakkalassa ja hattulassa.


Tänään on: 02.12.2020 Yhteensä 3449263 sivulatausta. Tee oma blogi » Copyright©HammerKit Oy 2008